-
Ajankulku ja muistot
Tänään oli erikoinen tilanne, kun sain pitkästä aikaa tehdä nuorisolaiselle eväät. Leipäpalat, banaani ja vettä pulloon. Kolistelin keittiön kaappeja ja laatikoita, eikä niistä löytynyt edes yhtä ainutta tyhjää vichy-pulloa. Alalaatikon perukoilta se sitten löytyi. Minun oma, vanha, keltainen kerhopullo. Ajalta, jolloin päivähoidosta aina kerran viikkoon marssittiin parijonossa kerhoon. Eli omasta mielestäni ajalta ehkä noin kolmekymmentäviisi vuotta sitten. Muistan kerhosta tuon pullon ja sen parhauden tunteen, kun sai kaivaa leipäpalat esiin rapisevasta voipaperista (kuka muuten enää nykyään käärii mitään voipaperiin?) Pullossa oli eväsmehua. Muuta mukavaa en sitten kerhosta muistakaan. Minä nimittäin inhosin siellä oloa. Enkä yhtään ymmärtänyt, että miksi sinne oli pakko joka viikko lähteä. Olisin mieluummin jäänyt tutun hoitotädin kanssa…
-
Kuusi vuotta maailman pysähtymisestä ja ensimmäisestä Thaimaan lomastamme
Tammikuussa kuusi vuotta sitten olimme ensimmäistä kertaa Thaimaan Phuketissa parin viikon lomalla. Tämän kaksiviikkoisen otin todellakin lomailun kannalta ja ulkoistin itseni kaikelta Suomen tai muun maailman uutisoinnilta. Tätä keinoa irtautumiseen olen käyttänyt sen jälkeenkin, useamman kerran. Toimii aika hyvin. Olin siis autuaan tietämätön uutisoinnista, joka koski virusta, jonka joku ehkä jo sillä hetkellä tiesi olevan tavanomaista pelottavampi. Me vietimme aikaa Phuketin rannoilla ja hotellin uima-altaalla, tuskin muistin paluulennon päivääkään välillä. Lomamme loppupuolella kiinnitin huomioni hotelliltamme lähtevään kiinalaisperheeseen. Perhe oli painunut mieleeni jo aiemmin, kun osallistuimme hotellin uima-altaalla lentopallon pelaamiseen muiden hotellin asukkaiden kanssa. Perheen poika oli altaassa uimassa ja yhtäkkiä, varoittamatta, painui pinnan alle. Hätään ehti ensimmäisenä eräs nainen, joka…
-
Finnairin sovellus rikki
Eräs tuttavani kertoi, että hänen poikansa oli todennut, ”Tää Finnairin sovellus on varmaan rikki, kun täällä ei näy yhtään varattua lentoa.” Samaistun ja tunnen pojan tuskan. Tämä matkusteluun sairastuminen on viheliäinen tauti. Helpotus löytyy matkalla olosta sekä matkaa edeltävistä toimenpiteistä, kuten matkan suunnittelusta, matkan varaamisesta sekä matkan odottamisesta. Odottamiseen liittyy vahvasti se, että vähintään kerran päivässä käydään tarkistamassa vuorokaudet, joita on jäljellä ennen matkalle lähtöpäivää. Vuorokaudet on kätevä tarkistaa paitsi kalenterista, myös sieltä lentoyhtiön, esimerkiksi Finnairin sovelluksesta.. No, tällä hetkellä itsellä ja ilmeisesti tuttavani pojalla on paha tilanne käynnissä. Finnairin sovelluksessa ei näy yhtään matkaa varattuna. (Tarkistin varmuuden vuoksi myös Norwegianin-sovelluksen, sama tilanne sielläkin.) Meidän perheessä tosin tämä ei koske…
-
Valintojen vuodet
Se aika, kun emme matkustelleet. Viimeinen vuosi ja oikeastaan kaikki sitä edeltävät kaksikymmentä ovat kulkeneet niin äkkiä, huomaamatta ja rytinällä, että on vaikea edes hahmottaa tätä aikaa. Muisti ei pysy perässä siinä, mitä tapahtui viime vuonna ja mitä viisi vuotta sitten, vaikka viime talven kolme kuukautta Pattayalla ovatkin painuneet mieleen, hyvällä tavalla. 2005-vuoden syksyllä aloitimme projektin, jonka edessä olimme innostuneita, väsymättömiä ja varmaan näin jälkikäteen ajateltuna aivan liian vähäjärkisiä. Ostimme maapaikan ja vanhan 1940-luvulla rakennetun rintamamiestalon. Talossa oli sähköt (hienoa), puilla sekä sähköllä toimiva keskuslämmitys ja jopa juokseva vesi, mutta ei suihkua. Lämmitys toimi puilla niin kauan, kun kattilaan jaksoi kalikoita syöttää. Talvisen yön aikana lämpötilat siis tippuivat, vähän huoneesta…
-
Koh Tao – Shit happens
Saari on muuttunut viime vuosien aikana, sanoi sukelluskeskuksen työntekijä. Eikä ollenkaan parempaan suuntaan, liikaa ihmisiä. Niin on, samaa mieltä olen. Tällä hetkellä on vaikeaa löytää yhtään vapaata majapaikkaa ja vaikka mekin osasimme jopa vältellä tuota full moon party-aikaa ja olemme jo poistuneet toiseen kohteeseen ennen tätä hullua menoa, silti tuntuu, että joka paikka pursuaa ihmisiä. Olimme siinä mielessä ajan hermolla, että omat majoitukset varasimme jo heinäkuussa. Nuoriolaiset tuolla huutelee, että jos olisi edes joku nurkka, mihin rinkkansa heittää ja päänsä kallistaa muutamaksi tunniksi aamuyöllä. Vaan ei löydy. Eli jos nyt jotakin hyvää pitää hakea pari päivää kestäneestä, kämpillä vietetystä detox-kuurista, niin hyvä, että sattui tähän saumaan. Tarkistin googlesta, että oikeasti…
-
Koh Phanganilla
Same same, but different! Aina on eka kerta jollekin ja nyt on meidän eka kerta Koh Phanganilla, saarella Samuin ja Koh Taon välimaastossa, pikakatamaraanilla semmoiset kolmekymmentä minuuttia merimatkaa Samuilta Phanganin lauttarantaan. Satamasta lauttayhtiöltä ostetulla shuttlebus-kyydillä hotellille, mikä osoittautuikin varsin viisaaksi valinnaksi. Saimme nimittäin vihiä, että saarella toimii varsinainen taksimafia, joka veloittaa kaikenlaisista siirtymistä kohtuuttomia hintoja. Shuttlebus kustansi 200 bht/hlö, noin 13 kilometrin matkalta. Ihan kohtuullista siis. Matkalla kirjaimellisesti lähes törmäsimme Phanganin turismiin, kun isommat ja pienemmät mopot, skootterit, moottoripyörät ja mitä ikinä voikaan maa päällään kantaa, moottoroidut vehkeet hurjastelivat pitkin mutkaisia, kapeita vuoristoteitä. Siinä mentiin kaasu pohjassa, päässä rastat ja jointillinen kukkaa, kuolemattomina, villeinä ja vapaina. Hei once in the…
-
Sateinen Samui
Ensimmäistä kertaa Koh Samuilla. Tämä on ollut haaveissa jo pitkään ja jo viime talven Pattayan reissulla yritin suunnitella sopivaa väliä saarella vierailuun. Sillä kertaa jäi kuitenkin vielä tekemättä. Ensimmäisen puraisun Samuin saaresta saimme lentokentällä. Kenttä itsessään on kokemisen arvoinen paikka. Ei mitään kolkkoa, suurta odotushallia, vaan pieni, vehreä, istutuksia ja kukkia täynnä oleva, viihtyisä rakennus. Koneisiin nousua ei tarvitse odotella tylsillä muovituoleilla kylmässä aulassa, vaan niiden lähtökiihdytyksiä ja laskeutumista voi seurata ulkoa, kaiken vehreyden keskellä. Tervetuliaisina saimme vielä nauttia illan viimeisistä mailleen painuvista purppuranpunaisista auringonsäteistä. Ei huonompi ensitunnelma ollenkaan. Taksimatkalla hotellille aloin kuitenkin hieman pohtimaan kohdevalintaamme Khao Lak´in rauhan jälkeen. Näkymä oli kovin lähellä Phuketin saarta, joka ei minua enää…
-
Ihan niinku kottiinsa tulis
Täällä taas, hymyjen maassa Matkaa sai tehdä, ensin junalla Itä-Suomen perukoilta Helsinki Vantaalle ja tämän jälkeen lentokoneessa vajaat kaksitoista tuntia. Mutta perillä odotti palkinto. Lentokentällä maahantulomuodollisuuksien jälkeen (jotka sujuivat sutjakasti pitkistä jonoista huolimatta), oli heti sama, tuttu tunne. Toisessa kotona ollaan. Tämä puoli Thaimaata on ehdottomasti enemmän se minun juttu. Vehreys, palmut, viidakko, ilma, joka ei ole saasteiden kyllästämää ja helppoa hengittää. Monien vihaaman Asian Koel-linnun (tuttavallisemmin variskäen) luikautukset. Minulle se kertoo, että oikeassa paikassa ollaan, monet eivät arvosta, kun tämä kaveri alkaa viheltelemään monesti silloin kukon kiekaisun aikaan. Tämä kaikki vastassa heti, kun Phuketin kentältä ulos astui. Meillä jatkui matka vielä parin tunnin ajan Khao Lak`iin, minne jo kaipasinkin…
-
ChatGBT botti
Osallistuin äskettäin koulutukseen, johon kuului tekoälyyn tutustuminen. ”Opit luomaan oman chatGBT- botin” (kahdessa tunnissa!!) luvattiin. Naurahdin mielessäni, saattepa nähdä. En muuten varmasti opi. En ole koskaan ollut suuremmalti kiinnostunut tietotekniikasta, eikä sen opettelu ole ollut minulle helppoa. Niin siinä kuitenkin pääsi tapahtumaan, että koulutuksen jälkeen minulla oli chat gbt:n sovellus ja omat botit. Botit ovat ikään kuin työntekijöitä, kouluttaja kertoi. Niille annetaan tehtävät ja ne voi kutsua hommiin aina tarvittaessa. Ne kuulemma kannattaa myös nimetä, jotta muistaisi itse paremmin, minkälainen työ kuuluu kenellekin. Alkuun olin vaikuttunut työntekijöideni älykkyydestä ja motivaatiosta! He ovat aina valmiina, puhuttelevat minua kohteliaasti ja innostaen ja keksivät varsin nopeasti ratkaisuja kaikenlaisiin ongelmiin. Jostakin syystä keskustelut heidän…
-
Elokuu ja luopumisen tuska
Elokuun ensimmäinen on vielä ihan hyvä, toinen ja kolmaskin, mutta siitä viikko eteen päin ja se alkaa. Pieni, kalvava ahdistus. Taas yhden ajanjakson loppuminen sen tekee. Elokuussa luovutaan kesästä, pikku hiljaa. Kyllä se on vielä kesäkuukausi, sanotaan. Samaa väitetään toukokuusta, jolloin tänä(-kin) vuonna taivaalta tuli rännän tapaista, vaikka tätä kesäkuukautta oli menty jo hyvä tovi. Elokuussa harvoin sataa räntää, edes Suomessa, mutta kyllä siinä vahva syksyn tuoksu alkaa jo olla. Kaikki on jotenkin ylikypsää, raskasta ja riippuvaa, liian tumman vihreää. Väsynyt aurinko paistaa alhaalla roikkuen, oranssina. Siitä puuttuu kirkas ja kuulas valo, eikä mene kauaa, kun kahdeksalta illalla on jo hämärää. Kesän ja lämmön rakastajalle ohuesti ahdistavaa aikaa siis. Vuosi…
